Suurikokoinen ja arvokkaan oloinen ruuna kantaa itsensä pehmeästi mutta jämäkästi, kuin tietäen paikkansa maailmassa. Sen harmaa karva, mustat tiikerinraidat jaloissa ja hiljaiset silmät tekevät siitä mieleenpainuvan, mutta vielä enemmän se jää mieleen tavallaan katsoa. Kun Atka kääntää katseensa ihmiseen, siinä on jotain riisuvan rehellistä. Atka ei ole helppo eikä vaikea. Se on tarkka. Tarkka ilmapiiristä, ihmisistä, käsittelystä ja omasta tilastaan. Vieraiden käsissä se on hillitty, jopa kylmä. Tuttujen lähellä se pehmenee: painautuu, seuraa, hakee kontaktia, etsii turvaa ja antaa sitä.

Atka on rauhallinen hoidettava, kun hoitaja on rauhallinen. Kiltisti sanottuna todella herkkähipiäinen prinssihevonen. Se ei siedä äkkinäisiä liikkeitä eikä tarpeetonta sähläystä. Ei rakasta harjaamista, mutta sietää sen, kun se tehdään huolellisesti ja määrätietoisesti. Lempparikohta on ryntäiden ja niskan väli, jossa se saattaa kallistaa päätään ja sulkea silmänsä. Kaviot nousevat pyynnöstä, mutta vain jos pyyntö on selkeä. Jännittyy, jos yritetään nostaa väkisin tai hosuen. Ei pidä metallisista harjoista eikä kylmästä vedestä. Atka on herkkä varusteille. Sietää varustamisen, kun se tehdään ruunan ehdoilla. Satulavyö kiristetään asteittain. Jos kiirehditään, Atka pullistaa. Ei siedä liian kovia kuolaimia, hevonen tuntuu sulkeutuvan sellaisten kanssa, eikä siihen saa samalla tavalla kontaktia. Loimittaminen ok, kun lähestytään rauhassa. Vetoketjut ja liian nopeat liikkeet saavat korvat luimuun ja ruunan astumaan pois alta.

Tutuille ihmisille toimii kuin unelma maastakäsin. Kulkee turpa kiinni olassa tai selällä ja varoo itse ihmistä. Tulee perässä ja ingnooraa kaikki muut asiat. Jos käsittelijä on epävarma tai jostain syystä ei ruunan mieleen, se jää aloilleen tai kieltäytyy kokonaan antamasta kiinni. Peilaa ihmistä vahvasti.

Tarhakäytös on todella hyvää. Atka tarvitsee toisia hevosia ympärilleen, mutta osaa olla yksinkin. Eräänlainen kanaemo- hahmo tarhalaisille. Menee kinasteluihin väliin, mutta ei provosoidu. Ojentaa nuorempiaan tarvittaessa. Ei riko omiaan tai muiden varusteita. Sadesäällä tykkää mutakoista, eikä tasan tule kutsuttaessa pois, vaan haetuttaa itsensä juuri siitä mutaisimmasta kurakosta. Atkalla on päiviä, jolloin tarhasta hakeminen on hieman työn alla, mutta uunohtaa kummasti kommervenkit jos hakijalla sattuu olemaan leivänkannikka tai omenanpala mukanaan.