Tutuimmat vieraat tallialueen läheisyydessä ja maastoreiteillä ovat hirvet ja peurat. Hirviä Idahossa on noin 10-12 tuhatta, eivätkä nämä isot ja röyhkeän rohkeat eläimet pelkää hölkätä autotielle iltahämärässä tai säikytellä ratsukoita metsäpoluilla. Niillä voisi todentotta olla "älä häiritse"-kyltti otsallaan ja sitä paranee myös kunnioittaa.

Hirvenmetsästyskausi Idahossa kestää elokuun lopulta marraskuun loppupuoliskolle saakka.

Valkohäntäpeuroja on myös riesaksi saakka (n. 750 000kpl). Enough said.

Osavaltiossa on tavattu 12 eri käärmelajia, joista kaksi myrkyllistä (preeriakalkkarokäärme ja western rattlesnake). Nämä käärmelajit elävät maalla, mutta voivat myös kiivetä puihin ja pensaisiin. Talvisin käärmeet onneksi horrostavat koloissaan...

Nimestään huolimatta preeriakalkkarokäärme viihtyy myös ruohikoilla, metsissä ja pensasaroilla - eli käytännössä missään ei ole turvassa. Toisaalta laji ei ole tunnettu kovinkaan agressiivisena, vaan se todennäköisimmin jähmettyy paikoilleen mikäli sen reviirille tullaan. Kalkkarokäärmeen kalina on kuitenkin viimeinen varoitus ihmiselle poistua takavasemmalle.

Puumat ja muut isot kissaeläimet (ilvekset ja villikissat) asuttavat koko Idahon aluetta ja niiden määrä on tasaisessa kasvussa pitkästä metsästyskaudesta huolimatta, joka kestää elokuun lopusta maaliskuun loppuun. Puumat ovat isokokoisia petoja ja tappavat helposti itseään isompiakin saaliita, eivätkä kotieläimiin kohdistuvat hyökkäykset ole harvinaisia.

Katselethan myös ylös puiden oksille, sillä puumat saalistavat väijymällä ja kiipeämällä puuhun odottamaan sopivaa saalista!

If it's brown, lay down... If it's black, fight back. If it's white - goodnight. (Ookoo, unohtakaa sentäs ne jääkarhut.) Ei ole tavatonta, että tallin lähistöllä tavataan karhuja. Etenkin mustakarhuja liikkuu alueella paljon, kun taas harmaakarhut tykkäävät pysytellä kauempana tallista. Karhut siirtyvät talviunille marras-joulukuussa ja heräilevät talviuniltaan maalis-toukokuussa, urokset ennen naaraita.

Karhut ovat kaikkiruokaisia ja onkin jokaisen idaholaisen velvollisuus tarkistaa, ettei oman kodin läheisyydessä ole elintarvikkeita tai biojätteitä karhujen saatavilla ja eikä näin ollen houkuttele karhuja sivilisaation äärelle.

Missä tahansa Idahoa oletkin, todennäköisesti et ole kovin kaukana lähimmästä kojootista. Ne sopeutuvat hyvin erilaisiin elinolosuhteisiin ja ovatkin siksi levinneet kiitettävästi ympäri osavaltiota. Kojootit tykkäävät liikkua auringonlaskun jälkeen, mutta niihin voi törmätä myös päivänvalossa. Etenkin parittelukauden aikana tammikuusta maaliskuuhun kojootteja voi nähdä ja etenkin kuulla useasti. Kojootille otollisissa olosuhteissa ne voivat käydä jopa hevosten kimppuun - yleensä tämä ei kuitenkaan tarkoita terveiden hevosten laumaa, vaan yksittäistä, etenkin haavoittuvaisessa tilassa olevaa hevosta.

Susia löytyy myös Keski-Idahosta (...bingo). Susikantaa on pyritty pienentämään vuosi vuodelta. Metsästyskausi kestää syyskuusta maaliskuuhun.

Haukkalajeja Idahossa on tavattu kahdeksaa eri kappaletta. Eiväthän ne kovin pelottavia tai hevoselämää uhkaavia otuksia ole, mutta vaikuttavan näköisiä liidellessään korkeista männyistä toisiin ja silmäillessään ohi marssivia ratsukoita.

Suurin tavatuista haukkalajeista on kuningashiirihaukka, jonka siipien väli voi olla peräti 1,42m.

Pienten kotieläinten omistajana voisin olla vähän huolissani, jos eläimet olisivat pihalla valvomatta, sillä esimerkiksi kuningashiirihaukka nappaa helposti mukaansa kissan kokoisia eläimiä.