"Kun mä ensimmäisen kerran tapasin Polinan, sain tietää, että tamma oli erään arvostetun venäläisesteratsastajan kasvatti. Sen jälkeen ensimmäiset yhteiset kuukautemme menivätkin pohtiessa sitä, että millaisia ratsastajia ne siellä Venäjällä oikein arvostivat. Yhtään liioittelematta musta nimittäin usein tuntui kuin käsissäni olisi ollut pieni pyörremyrsky hevosen sijaan. Tai vähintäänkin eläin, jonka sielunmaisema olisi sopinut huomattavasti paremmin vaikkapa bordercollien kuin hevosen ruumiiseen.

Vähitellen Polinan nimi alkoi muotoutua puheissamme Nalaksi. Ja vähitellen aloin saamaan ehkä pikkuhiljaa kiinni sen järjenjuoksusta. Nala ei missään nimessä ollut mikään tyhmä hevonen - hyvin leikkisä ja elämäniloinen vain kaiken sen häseltämisensä keskellä. Myönnettäköön, että sillä oli mun mielestäni aina välillä vähän tyhmiä päähänpistoja, kuten tarhakaverin loimen riisuminen ja harjojen nakkelu pois harjakassista. Mutta ainakaan mun elämässäni ei ole ollut yhtään tylsää päivää sen jälkeen, kun Nala saapui osaksi sitä.

Nala tuntuu arvostavan loputtomiin rapsutuksia ja huomiota, minkä ansiosta sitä on helppo käsitellä ja motivoida uusien asioiden opetteluun. Tammalla on tosin vielä vähän varsamainen tapa näykkiä, mikäli se ei oikein ymmärrä, mitä siltä halutaan ja se paineistuu liikaa. Ratsuna sillä on hienot ja lennokkaat liikkeet sekä ehdottomasti potentiaalia esteille. Onhan se varsin herkkä ja vähän reaktiivinenkin, mitkä olivat kasvattajan mukaan syitä sille, että tämä päätyi myymään tamman eteenpäin. Mä oon kuitenkin sitä mieltä, että tammasta tulee varmasti oikein kiva peli, kunhan sen kanssa jaksaa olla tarpeeksi pitkäjänteinen ja helläkätinen."

- Maverick Millan, omistaja