Neran kuva oikeuksistaan piirtyy huomattavan selkeänä, velvollisuuksien ei niinkään. Perinpohjaisesti oman erinomaisuutensa pauloihin kompastunut tamma on kiivas, kopea, kova ja herkkä, eli pitkälti hevonen jota esimerkiksi myynti-ilmoituksissa totuutta kaunistellen kutsutaan "ammattilaisten ratsuksi". Eipä tämän kyydissä kyllä tavan jatkotuntilainen pysykään Neran kiskaistessa turhan kovan pohkeen vuoksi herneen nokkaansa protestoiden tie minkä kevätjuhlaliikevariaation kanssa tätä kohtaamaansa vääryyttä.

Parhaimmillaankaan tamma ei saa enkelkuoroa musisoimaan. Kyllähän Nera liikkuu ihan nätisti, sillä on kolme erittäin hyvää, laadukasta askellajia sekä oikein näppärä hyppytekniikka. Hevosen oma luonne kuitenkin jarruttelee varsin paljon; suopeimmillaankin Nera saattaa suutahtaa yhdestä kohtuuttomana pitämästään pidätteestä heittäen hanskat välittömästi tiskiin.

Kapasiteettia kuitenkin löytyy, mikä tietysti edesauttaa sitä, että kukaan koskaan haluaa tämmöisen mielensäpahoittajan selkään nousta. Ja Neran kanssa saa kyllä pikakatsannon istuntansa virheisiin, tamma kun ei ujostele ollenkaan palautteen antamisen kanssa. Ristiriitaiset avut, kova, sahaava käsi sun muut saavat savun nousemaan arvon hevosrouvan korvista, mikä tarkoittaa aina jonkin sortin protestiliikkeitä. Vakaa, pehmeä käsi, hyvä tasapaino sekä rauhallinen pohje löytyvät väkisinkin Neran kanssa treenaamisen seurauksena. Tietysti istuntaan jää korjattavaa, joillekin virheille Nera on sokea ja onhan hevonen itsekin selkeästi vahvempi oikeaan kierrokseen, suurimmat ongelmat turhautumiskiukkuineen tapahtuvat miltei poikkeuksetta vasempaan kierrokseen.