Stallun alku ei ollut mikään ihanteellisin saati helpoin, ja alkuun ori oli kaikkea muuta kuin rohkea. Pieni rääpäle oli suorastaan pelkuri, joka pakeni pienestäkin syystä äitinsä helmoihin suojaan. Mutta kesälaitumella vietetty aika selvästi karaisti hevosta, hyvällä tavalla, koska kesän loppua kohden säikystä mammanpojasta oli alkanut kuoriutumaan fiksu hevonen: se paikkasi puuttuvaa rohkeutta taitavasti älykkyydellä. Pakeneminen vaihtui huomattavasti lievempiin reaktioihin, ja Stallu alkoi hakemaan tiukan paikan tullen enemmän tukea ihmisestä.

Älli yhistettynä reilulla annoksella kuuliaisuutta osoittautui nopeasti erinomaiseksi yhdistelmäksi, koska sen myötä varsan opettaminen on ollut suhteellisen kivutonta touhua. Se on lähtenyt mielellään mukaan töihin, sisäistänyt uudetkin asiat hyvässä rytmissä sekä huolellisesti. Ensimmäiseen ikävuoteen päästessään orista oli kasvanut kutkuttelevan lupaava hevonen.

Nykyään Stallu on varsin järkevä ja tasapainoinen hevonen. Sillä on aitoa tekemisen halua, minkä myötä se on aina valmis töihin ja tykkää uusista haasteista. Uuden asian edessä Stallu on ennemin hidas ja jahkaileva, ja voit melkein kuulla sen hammasrattaiden kääntyvän, kun se yrittää ratkoa edessä olevaa tehtäväa. Ja jos suinkin mahdollista niin on parempi antaa se hetken pohdinta eikä yritä paineistaa toimintaan.
Koska siinä vaiheessa pohjalla piilotteleva jänishousu ottaa herkästi vallan jolloin tehtävän suoritukseen saa jännittävän ja hötkyilevän kaverin. Oikealla, tai ainakin tälle hevoselle sopivalla, työtavalla tehtävään saa mukaan keskittyneen ja yritteliään hevosen, joka ei pienen epäonnistumisenkaan jälkeen ala hätiköimään.