rek-nro VH26-052-0005, PKK7031

kasvattanut Stillwater Reining Co.
omistaa Harper MacDonald , ID

Laatuarvostelutulokset

LAATIS

00.00.0000
0p

LAATIS

00.00.0000
0p

★★★

1048/1900p.
Rate My Pony
PKK-arvonimet


"Tootsiesta, tai mistä tahansa muustakaan hevosesta, ei koskaan pitänyt tulla enää niin iso osa Harperin elämää. Hän oli vain vähän aiemmin menettänyt Spiken, ja vannonut, ettei enää koskaan palaisi samalla mittapuulla hevosten pariin. Eikä varsinkaan hevosenomistajaksi.

Harperin ja Tootsien tiet kohtasivat ensimmäisen kerran kevään 2026 Twin Riders Cupissa. Tootsie oli tiputtanut ratsastajansa barrel race -luokassa ja paahtoi täyttä laukkaa vapaana ympäri kilpailualuetta ja pihamaata. Ambulanssin vilkkuvassa valomeressä selvisi pian, että tämä vauhkoontunut ruuna kuului Harperin luistelukaverille, Phoebelle, joka ei ollut koskaan edes maininnut omistavansa hevosta. Phoeben vanhemmat halusivat hänestä huippuluistelijan, joten Phoebe oli tottunut jättämään Tootsien yleisen keskustelun ulkopuolelle.

Tuon episodin jälkimainingeissa Phoebeltä löydettiin lymfooma. Pitkien suostuttelujen jälkeen Phoebe sai Harperin auttamaan kesällä Tootsien liikuttamisessa - mutta vain tämän yhden kerran, Harper oli vakuutellut itselleen. Harper ei kaivannut takaisin hevosten pariin, etenkään, kun selvisi, ettei hän ja Tootsie sopineet lainkaan yhteen. Tootsie oli liian villi, herkkä ja aivan liian arvaamaton hänen kaltaiselleen ratsastajalle.

Phoeben vointi koheni kesällä hetkeksi, jolloin Harper ehti jo ajatella ystävänpalveluksen tulleen täytetyksi. Phoebe palaisi itse tallille, jatkaisi nuoren Tootsien koulimista... mutta loppukesästä hänen kuntonsa romahti jälleen. Oli tuskallista katsoa ystävän sairastelua vierestä, joten Harper ajatteli siirtävänsä edes yhden huolenaiheen tämän hartioilta pois, ja hän alkoi käydä Tootsien luona useammin - siitäkin huolimatta, että jokainen ratsastus oli edelleen kaukana mistään mukavasta puuhastelusta.

Syksyn myötä Phoebe ehdotti, että Harper ottaisi Tootsien ylläpitoon Twin Falls Farmille, jossa Harperin edellinekin hevonen oli asustanut ja joka oli ollut tytölle aiemmin kuin toinen koti. Se olisi kuulemma kaikkein helpoin ratkaisu ja Harper koki velvollisuudekseen suostua. Jos se teki Phoeben onnelliseksi, niin silloin hän sen tekisi.

Yllättävää kyllä, Phoebe ei käynyt koko ylläpitoaikana kertaakaan katsomassa Tootsieta, vaikka hän olikin aina välillä sairaalajaksojen välissä kotona. Alussa hän kyllä kyseli ruunan kuulumisia, mutta vähitellen kyselyt harvenivat ja loppuivat kokonaan. Hän jopa pyysi Harperilta, ettei Harper ottaisi Tootsieta ollenkaan puheeksi hänen kanssaan.

Myöhemmin Phoebe myönsi Harperille kokevansa epäonnistuneen Tootsien kanssa. Hänestä tuntui, että oli epännistunut hevosenomistajana niin pahasti, ettei pystynyt enää edes ajattelemaan koko hevosta tuntematta valtavaa syyllisyyttä siitä, miten huonosti hän oli pystynyt siitä huolehtimaan. Siinä samassa hän ilmoitti siirtävänsä Tootsien omistajuuden Harperille. Ihan ilmaiseksi ja ilman ehtoja.

Hänellä oli vain yksi toive; että Harper pitäisi Tootsiesta maailman parasta huolta. Ja sen jälkeen hän ei halunnut enää koskaan nähdä tai kuulla siitä mitään."



Tootsie jakaa melko mustavalkoisesti mielipiteitä kahteen kategoriaan; "voi ei" ja "vitsi miten siisti tyyppi". Aika monesti myös molempiin samanaikaisestikin. Hirveän ristiriitainen, kuten omistajansakin, koska siinä missä hoidettaessa sen kanssa harvemmin tulee mitään mutkia matkaan, mutta ratsastaessa tilanne onkin jotain aivan muuta. Joko se on puhdasta ADHD-energiaa, nuoruuden intoa tai vaan puhdasta välinpitämättömyyttä. Tiedä sitten.

No, rehellisyyden nimissä kyllä perusarjessa maastakäsiteltäessäkin Tootsien kanssa voi kohdata pari haastetta. Se vihaa nimittäin kahta asiaa; vettä ja kovia ääniä. Vesi on Tootsien mielestä yksi vastenmielisimmistä keksinnöistä ihan sama missä muodossa se oli, satoiko sitä taivaalta, löytyikö sitä lätäköstä vai tuliko sitä vesiletkusta. Jokainen tarjotuista vaihtoehdoista on Tootsien silmissä aivan yhtä huono. Eikä se vesi ole kauhean kiva ämpäristäkään. Maistuu paskalta ellei siinä ole jotain makeutusainetta (kuten omenamehua tai porkkananpaloja) mukana. Ähkyalttius potenssiin sata.

Jos taas taivaalla jyrähtää ukkonen tai jossain pamahtaa, menee isolla pojalla aivan pupu pöksyyn. Siinä on sitten maailmanlopunpsykoosit tulilla ja Tootsie tekee siinä kohtaa satavarmasti kaikkensa päästäkseen mahdollisimman kauas koko katastrofista, maksoi mitä maksoi ja keinoja kaihtamatta. Onhan se tullut karsinan ovestakin läpi yhtenä uudenvuodenaattona... että jep. Kirjaimellisesti siis maksoi mitä maksoi.

Noin muuten ruuna on oikeastaan varsin helppo tapaus silloin kun ihmiselläkin on jalat tukevasti maan pinnalla. Niin kauan kuin mielekästä tekemistä riittää niin hommat yleensä menevät ihan nappiin, mutta jos tekeminen muuttuu pitkäveteiseksi, alkaa Tootsien oma ohjelmanumero. Se kuopii, pyörii, tonkii taskuja, viskoo tavaroita ja ylipäätään keksii kaikkea aivan älytöntä ja turhaa tekemistä, jos tekemistä ei sille hopeatarjottimella tarjota.

Korviin ei kuitenkaan sovi koskea. Ei harjan kanssa, ei silkkihansikkain eikä varsinkaan suitsien kanssa. Se on nopeasti kuolaimet suuhun ja niskahihna paikoilleen liukkaan saippuan lailla, tai siitäkin tilanteesta saadaan ohjelmanumero 2.0

Kuten jo aiemmin mainittua, Tootsie on varsin persoonallinen (tai ainakin mielipiteitä jakava) ratsu. Mitään pikkutarkkaa nypertämistä ei kannata odottaa suoritettavaksi tämän kanssa, koska sellainen on ihan ajan haaskausta ruunan mielestä. Elämässä on tärkeämpiäkin asioita, kuten, kuinka lujaa pääsee eteenpäin ja miten tiukkoihin kurveihin pystyy ilman kaatumista. Eli jos ratsastaja alkaa säätämään liikaa tai jää nyhjäämään yhden tehtävän pariin, Tootsie yleensä reagoi siihen nopeasti joko pukilla, pään viskomisella tai täysin tyhjästä ilmestyvällä sivuloikalla. Tootsieta on vähän vaikea välillä ennakoida, kun se saa aivan lennosta näitä loistavia ideoitaan, eikä niitä oikein ehdi ennakoimaankaan.

Mutta sitten kun Tootsielle antaa luvan painella menemään, niin yhtäkkiä kaikki tuntuu loksahtavan paikoilleen! Ja tottahan se on, että barrel racen tynnyrit saa Tootsiessa syttymään jotain sellaista paloa, jota trail-tyyppinen nysvääminen ei tulisi koskaan tekemään. Joten miksi yrittää mahduttaa hevosta johonkin sellaiseen muottiin, johon sitä ei ole tehty. Tootsie rakastaa vauhtia ja vaaratilanteita, eikä pelkää pistää itseään niissä likoon.

Melkein yhtä paljon ruuna viihtyy myös maastopoluilla tynnyrikenttien ohella. Siitä oikein näkee, että nyt tehdään jotain sen mielestä hyvin hauskaa, kun askel alkaa heti venyä ja niska kohota, kun ensimmäinen pidempi baana avautuu eteen. Kotiin päin Tootsiella on kyllä omat haasteensa, kun jarruja ei tahdo löytyä ja silmänräpäyksessä sitä ollaankin jo taistelemassa kuvitteellisten laukkakilpailujen kärkipaikoista.

Kaikesta tästä sekopääenergista huolimatta Tootsieta ei kyllä ilkeäksi voi ainakaan väittää. Joo, sillä on kierrokset vähän normaalia korkeammalla ja joo, se on vähän kyltymättömän oloinen, mutta ei sen tarviste ollakaan joka tytön unelmahevonen. Tylsää sen kanssa ei ainakaan tule. Vaikka hermoja koetteleekin.


i. Spooky Spellcaster
hrkkokrj 153 cm
APH, s. 2020
ii. Spooks After Sundown
APH, mkrj 157 cm
iii. Deadman Dun It
iie. Sheza Hellcat
ie. Custom Made Curse
APH, phkkokrj 149 cm
iei. Noose Tight Whiz
iee. Colonels Dark Omen
e. Smart Little Nightmare
rn 144 cm
AQH, s. 2021
ei. Ghost Gunner
AQH, rt 153 cm
eii. Night Gunner
eie. Cursed To Dunit
ee. Smart N Sinister
AQH, mrn 146 cm
eei. Smart Little Demon
eee. Little Miss Possessed
Jälkeläiset
00.00.0000 rotu-skp. Nimi emä Emän nimi
Valmennukset ja tapahtumat
Päivämäärä
Tapahtumatyyppi
Paikka
Valmentaja
Month 1st 2026 Tapahtuma Paikka, OSAVALTIO Valmentaja
Näyttelyissä sanottua


Pikalinkit
Kuvia matkan varrelta

Ala image Fog image